Terminologinen tutkimus on ehdottomasti tämän kevään suurin murheenkryyni. Olkoon sitten ensimmäisen maailman ongelma, mutta koko kevään kestänyt pakollinen johdatuskurssi ei yksinkertaisesti nappaa. Käsite ja tarkoite ovat edelleen kovin hämäriä, enkä varmaan enää koskaan halua kuulla sanaakaan pallero- tai kumpukerrospilvistä. Tällä hetkellä työpöydällä on rästissä kahden tenttikirjan ja harjoitustyön lisäksi sata ja yksi lisätehtävää, jotka täytyisi kaikki saada valmiiksi ennen tenttiin menoa. Ajatuskin naksauttaa uhmaiän välittömästi päälle - en halua, en tykkää, en tee.
Tästäkin kurssista on pakko saada pisteet pankkiin, sillä muuten kuudenkymmenen opintopisteen maaginen raja jää rikkomatta. (Kuudenkymmenen pisteen rajan on asettanut akateeminen ylisuorittajani yhdessä tavoiteaikataulun kanssa.) Eikä näitä tylsiä muutenkaan viitsi hirveästi lykätä eteenpäin, vaan mieluummin teen ne mahdollisimman nopeasti alta pois.
Käsitteitä ja termejä on joka puolella. Nyt pitäisi vain valita jokin erikoisala, josta sen kirotun harjoitustyön väkertäisi. Ehkä valitsenkin aiheeksi fysiikan. Silloin työssäni olisi ainakin seuraava termi määritelmineen:
"Painovoima: gravitaatiovuorovaikutuksen aiheuttama voima, joka vetää kaikkia massallisia kappaleita toisiaan kohti. Voimistuu eksponentiaalisesti aamuisen terminologianluennon vaikutuksesta."
Arvasitte oikein: tälläkin viikolla jäin luennon sijasta nukkumaan. Mikäpä ihminen on fysiikan lakeja vastustamaan?
